maanantai 5. marraskuuta 2012

Erikoisia unia ja isänpäivä ahdistusta

Viime yönä tuli taas nähtyä niin kummallisia unia, ettei oo tottakaan. Harvemmin sitä muistaa unia edes nähneen, mut viimeöinen jäi kyllä mieleen kaikessa tuskaisuudessaan. Töissä sitten pistikin kalenterista silmään tuleva sunnuntai. ISÄNPÄIVÄ! Piru mikä ahdistus siitäkin iski. Eipä oo enää sekään päivä entisensä enää. Toisaalta tästä isänpäivästä alkaakin sitten uusien juttujen kehittely, uudet rutiinit jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua. Lapset on vielä sen verran pieniä, et eipä ne tuosta päivästä sen kummemmin mitään ymmärrä. Jotain kivaa yhteistähän se pitäis yrittää kehitellä, mut mitä? No onhan tässä muutama päivä aikaa miettiä.

Onneksi oli töissä tänään suht aktiivinen päivä, ni sai välillä keskitettyä ajatuksia muuallekin. Meil on erittäin pien työporukka, mut sitäkin parempi. Miulla on ihan mielettömät työkaverit! En tiiä jos en tuolla työpaikassa olisi, miten oisin pahimmassa kohtaa jaksanut käydä töissä. Mie saan tosi paljon voimaa tuosta mein hullunhauskasta sakista. Ei varmasti ole joka paikassa samanlaista pomoa, mitä miulla on! Samalla tätä kirjoittaessa tajuan, et on miulla sentään jotain. Kaksi pientä kultakimpaletta ja työpaikka, huonomminkin voisi olla!

Hain myös kultakimpaleet töiden jälkeen taas tänne miun seuraks. Tuo vanhempi varsinkin on sellainen kälättäjä, et ei voi mitenkään pidätellä välillä naurua :) Aamut vaan on pikkasen kiireisiä sillo ku lapset on täällä ja pitää aamulla mennä töihin. Nuorempi menee äitinsä luokse ja vanhempi päiväkotiin. Mut voisko aamu paremmi alkaa ku näkee omat lapset heti herättyään? Tähän tiedän vastauksen, ei voi :) Tai no, rakastava puoliso vielä kainaloon! No se nyt ei tällä hetkellä ole mahdollista, mut ehkä mieki vielä joskus löydän jonkun. Tai löytäminen on väärä sana. Jostain se tupsahtaa eteen jos on tupsahtaakseen :)

Eiköhän se ole tää päivä suunnilleen taputeltu kasaan kun lapsetkin nukkuu, ni jospa sitä keittelis iltakahvit ja rauhottus telkkaria katsellen itsekin pikkuhiljaa. Olipas muuten mukava huomata, et joku on löytänyt blogiini :) Toisaalta jos jostakin tuntuu siltä, että haluaisi vaikka sähköpostin kautta jutella enemmänkin niin pyytämällä saa osoitteen.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun laitoit mun blogiin linkin :). Kirjoitat paremmin kuin "keskivertomies", eli pystyy ihan lukemaankin :D. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo täytyy jo ottaa jonkunlaisena kehuna :) Niiku jossain kirjoitinkin, niin mikään kynävelho en oo ikinä ollu. Mie oon kuitenkin valmis oppimaan enemmän itsestäni, jotta voi jatkaa omaa elämää eteenpäin. Kiitos tsempityksistä ja erittäin paljon toivottelen myös siulle kaikkea hyvää!

      Poista