Tulipahan sit sairastettua kunnon vatsatauti välillä. Jollain uskomattomalla tuurilla näyttäs siltä, et lapset säästy taudilta. Tai siltä se ainaki vielä vaikuttaa(koputtaa puuta).
Tänään onki sitte ollu muute vähä kehnompi päivä, näitten kaikenmaailman ajatusten kanssa. Tuo tuleva isänpäivä ahdistaa kyl ihan perkeleesti. Tai siis lähinnä se, et porukka ei ole enää sama mitä se on muutamana vuonna ollut. Ja mitä enemmi asiaa omassa päässä miettii, ni sitä surullisemmaks mieli tulee. Vaikka kui yrittäs, ni ei vaan osaa olla miettimättä. Mie oon yrittäny miettii, et mitä sitä vois lasten kanssa touhuta. Ei kai sitä mitää sen kummempaa, kunhan vaan vietetään aikaa yhdessä. Meinasin sen verran panostaa ruokapuoleen, että ajattelin laittaa karjalanpaistia. Ompahan jotain vaihtelua noihin perusruokiin mitä tulee yleensä tehtyä. Nää natiaiset on sen verta pieniä vielä, et varmaan joku vuosi menee, enne ku voi oottaa kahveja sänkyyn. Enkä mie nyt oikeestaan kyllä muuta tarvitsekkaan, kunhan vaan saan olla lasten kanssa yhdessä.
Tulipahan tänään katsottua huvikseen tuota suomi24 deittihakuakin, ku empä oo enne deitti-ilmotuksiin tutustunukkaan. Eipä sieltäkään kyl mitään kiinnostavaa eteen tullukkaa, mut koha kattelin. Baareissa ei tule käytyä ku ihan aniharvoin, ni sellasissa paikoissa en kyllä tuu koskaan kehenkään törmäävän. Mie voin saunakaljan tai pari ottaa ihan kotonakin. Jaksohan sitä joskus sillo just täysikäsenä sen pari vuotta noissa kuppiloissa juosta, mut kyl se kiinnostus laantu sit aika nopeesti. Mie oon muutekii varmaa vähä erilainen, ku ei kiinnosta mitkää yhdenillan jutut. Vaikka sitä vähän skeptisesti tällä hetkellä kaikkeen tulee suhtauduttuakin, ni kylhä sitä jossain alitajunnassa toivoo, et ois joku kenen kanssa vois arjen jakaa.
Lapsetki kävi taas niin kiltisti nukkumaan, et miullahan jäi täs vielä ruhtinaallisesti aikaa olla ja ihmetellä. Sitähän voiski yrittää vaik heittää aivot hetkeks narikkaan ja kattoo vaik joku leffa pitkästä aikaa, ku pakkasessa ois jätskiäkin:)
Moi. Itsellä on erosta aikaa nelisen vuotta, yhä vaan lasten syntymäpäivinä, äitien-ja isänpäivänä mieleen hiipii haikeus siitä että ns. ydinperhe ei ole koossa. Mutta siihen se jää, lapseni voivat hyvin ja pystyvät tapaamaan isäänsä. Ajan kanssa olosi helpottuu ja alkaa uudet tuulet puhaltaa :) Suomi24 on ihan hyvä tapa löytää uusia tuttavuuksia, sieltä miekin rakkauden löysin ihan yllättäen. Seuraamaan jään blogiasi :)
VastaaPoistaKyl mieki luulen, et ei ne vanhat muistot koskaan täysin katoa. Kai niiden kanssa oppii elämään, pakkohan se on. Siis lapsethan on miulla tosi paljon ja se on hyvä juttu. Vanhempi vielä usein sanoo tulevansa isin kanssa asumaan... Jäädään odottelemaan niitä tuulia.
VastaaPoista