Säätöä.

Sehän alkaakin olla viikonloppu aikalailla loppuun käyty. Tästä viikonlopusta on jääny kyl hyvät fiilikset. Miul oli kesällä pientä säätöä yhen mimmin kanssa, mut sit joteki tuntu siltä, et mie tartteen aikaa selvitellä päätäni. Torstaina kuitenkin tää mimmi tuli taas mieleen ja tekstarilla kyselinki hänen kuulumisiaan. Muutamia viestejä vaihdeltiin ja hittolainen, sehän pyyhkäs miun luo perjantaina! No sanomattakin selvää, et lapset oliki sit äidillänsä yötä perjantaina... En halua tässä vaiheessa lasten nähtäville tuoda ketään, ku mikään ei oo mitenkään varmaa. Jos suoraan sanotaan, ni se yks vuorokausi mitä se mimmi oli täällä meniki sit aikalailla piiiiip jutuissa ;) Kaikin puolin ihan jees mimmi, mut meil on reilu sata kilsaa välimatkaa. Siks toisekseen meil on myös kymmenkunta vuotta ikäeroa, eli mimmi on aika nuori. Se asia täs kans vähä mietityttää, vaik meil hauskaa yhessä onki. Kai mie oon sit nii lapsellinen, et ikäero ei kyl tunnu :D No katellaan rauhassa, eikä revitä siitä stressiä. Täytyy kyl myöntää, et tekee egolle aika hyvää pitkästä aikaa tuntee itsensä halutuksi :)
Lauantaina mimmi sit lähtiki takas kotiinsa ja mie hain lapset tänne.

Miul alkaa tältä viikonlopulta olla lego kiintiö täys. Vanhempi muksu aina kertoo, et mitä pitää rakentaa ja sit isi parhaansa mukaan yrittää sen rakentaa. Viis tuntiaki ku hankaa legoja ees takas, ni alkaa mielenkiinto hävitä, ainaki isiltä... Kyl tästä viikonlopusta on hyvät fiilikset jatkaa kohti tulevaa työviikkoa!

Täyttää paskaa taas.

Tänään oli tarkotus mennä tuttavaperheen lasten synttäreille. Mie nyt kuiteki omalta osaltani ohitan nuo kemut, koska ei huvita pätkääkään nähdä exää. Tai siis tuntuu siltä, etten osais käyttäytyä kunnolla. Ja tääki kaikki lähti taas siitä, et exä tyrkkäs vanhemman muksun tätilleen hoitoon perjantaina neljäksi päiväksi! Vituttaa tuollanen, et miulta ei ees kysytty mitään. Lähinnä vituttaa se, et ku viikonloppuisin ois paljon enemmä aikaa olla lasten kanssa, ni yks saatana tekee tuollasia temppuja. Mie oon valmis tinkimää ihan kaikesta  muusta, jos arvon sutturalle ei lasten hoito käy. Nuorempi muksu oli miun luona perjantaista lauantaihi, mut ilmotin et suttura ottaa sen sit lauantaina. Kävihän se hänelle, ku oli sopinut äitinsä kanssa, et nuorempi menee sunnuntaina sinne yöksi. Ei ole kyllä tuo ihminen enää se, kehen aikoinaan tutustuin. Omaa persettänsä vaan ajattelee, että saisi olla mahdollisimman paljon uuden ukkonsa kanssa. En kyllä perkele pysty ymmärtämään, et mitä se näkee itteensä reilu kymmenen vuotta vanhemmassa ukossa. Ukko mikä on miljoonan sairautensa takia esim. täysin työelämästä syrjäytynyt. Lisäksi kyseisellä ukolla on aika epämääräinen päihdemenneisyys, ja ystäviä edelleen alamaailmassa. Siis mitä vittua voi toinen ihminen nähdä niin epämääräisessä ihmisessä? Eihän tuollaisesta ukosta ole perheen elättäjäksi! On varmaan vitun mielekästä kytätä kalenterista aina, et millon sossun rahat napsahtaa tilille :D Hetkittäin jopa mietin, et pitäskö miun ruveta sit kyseenalaistamaan sutturan pätevyyttä äidiks? Kyl miulla ois pokkaa hakee vaik yksinhuoltajuutta, jos se siitä on kiinni! Ai perkele et voi ihminen kihistä kiukusta, nimittäin mie!

mietiskelyä.

Sehän oiski taas työviikko ohi ja saa ottaa pari päivää vähä rennommi. Onha tää viikko ollukki sellasta tunteitten vuoristorataa, vaik täl hetkel on kyl ihan jees fiilis. Toine ipana tuli miun luokse ja toine lähti exän tätille. Meinattii huomenna lähtee vähä kaupungille kiertelee ja kattelee, jos sattus jotain hyödyllistä löytymään. Kahen ipanan kans en viitti oikee lähtee mihikää kaupoille kiertelemää, mut tälläi et on toine vaan, ni kiva saada vähän jotai vaihtelua viikonloppuun.

Nyt miuta on ruvennu mietityttämään tuo joulu. Ei oo hajuakaa mitä tulee tapahtumaan. Ehdottaakohan ex yhteistä joulua? Tai siis lähinnä just tota jouluaattoo. Toisaalta mie oon kyllä niin vittuuntunu siihe akkaa, et en tiedä osaisinko käyttäytyä järkevästi? Todennäköisesti en. Eihä miulla kyl oo itellä minkäänlaisia joulukoristeitakaan, tai yhtää mitää joulusta. Ei miuta kyl ees kiinnosta koko joulu, et empä tiedä tuleeko laitettua joulua. Lasten takia kyl saattaa joutuu jotai laittamaan, mut täytyy tuumailla.

Yksin.

Mie istun nyt toista iltaa putkee yksin kotona. Vittu et on tyhmä fiilis, eihä tätä pysty ees kuvailemaa! Mie en nyt oikee tiiä et mite miu pitäs olla. Tää on ihan outoo, et miun kotona ei oo ketään muuta. Eihä tää nyt oo todellista. Empä ois helvetti, vuos sitte osannu kuvitellakaan mikä tilanne on nyt. Istun yksin jossain helvetin vuokrakämpässä! Vittu saatana et elämä on hienoo! Laiha lohtu, et lapset tulee huomen tänne. Tää tuntuu iha siltä et ois jollai hiton pitkällä komennusreissulla. Lapset tulee sillo tällö moikkaamaa iskää, tänne komennuspaikalle. Iha tuntuu siltä, ku mie en ois niiku kotona. Mie muistan iha toisenlaisen kodin. Ai vittu mie riudun täällä yksinäisyydessäni! Ei oo yhtää hyvä olla, emmie halua olla yksin. Enhä mie omasta tahdosta oo yksin. Ääääääh!

Isänpäivä.

Vaikka sitä tuli aikasemmin mietittyäki tätä isänpäivää, ni oikein mukava päivä tää kuitenkin oli. Myöskään liikutuksilta ei ole voinut välttyä ja ensimmäisen kerran tippa tuli linssiin, ku aamulla esikoista herättelin. Ensimmäiset sanat poitsun suusta hänen herättyään, "onnea isi". Jo pelkästään tuon tilanteen muisteleminen kostuttaa silmäkulmat. Tuntuu kyl hyvältä, et on ees lapset joille olen tärkeä ja sen kyllä aistii.  Tähän päivään on mahtunut monenlaista leikkiä, niin sisällä kuin ulkonakin.
Tuli sitte kokkailtua vähän parempaa ruokaakin. Karjalanpaistia ja erilaisia lisukkeita siihen.
Iltapäivästä ex vaimokin yllätti ja toi voileipäkakun. Taas kostui silmäkulmat, vaikka tunteeni häntä kohtaan hieman ristiriitaiset ovatkin.

Saimpa sitten eilen vihdoin ja viimein ostettua itselleni patjat sänkyyn, vaik pari viikkoa pitää niitä vielä odotellakin. Kaupoista tarttui kyl muitakin pikkutavaroita mitä tarttesin. Kyl tää kämppä varmaan jo jouluna näyttää ihan kodilta! Siinäpä sitä sit stressin aihetta seuraavaksi, joulu! Voi helvettiläinen ku ei jaksas vielä sitä murehtia, vaik tiedän et joulunajasta se vasta haikea tuleekin...

Tein myös jotain muuta ennenkokematonta, nimittäin laitoin ilmoituksen suomi24 treffeille! Hui!
Eipä tosiaan oo miun tyylistä moinen, mut perskules, ompaha laitettu. Ei miulla kyl mitään suuria odotuksia oo asian suhteen, mut jäädään odottamaan. Eihä sitä tiedä vaik joskus syttyis vuosisadan rakkaustarina ;) Sen verran nynny kyl olin, et en kehdannut valokuvaa ilmoitukseen laittaa... Muutamia ilmoituksiakin tuli taas selattua, mut ei sieltä nyt ainakaan vielä sellaista silmiin osunut mihin olisi jonkinlaista reaktiota tullu. Kyl sen sitte varmasti tuntee jos joku kolahtaa. Tästä onki sit hyvä jatkaa kohti alkavaa työviikkoa.

Mukava päivä.

Tänään on kyl ollu ihan loisto päivä. Pitkästä aikaa elämä tuntuu ihan mukavalle:) Ei tähänkään tunnetilaan kyl mitään erikoista oo tarvinnu. Aamusta jo tuli hyvä fiilis, ku heräsin ja toinen tenava oli yöllä kömpiny viereen:) Toinenkin ipana oikein naureskeli, ku menin hänet aamulla herättämään.
Töissäkin oli tosi hyvä päivä:)

Sunnuntaita varten on tullu laitettua kotia järjestykseen ja hain kaupasta karjalanpaisti tarpeet. Tää on kyl ihan kivaa, ku saa ihan ite päättää mitä ruokaa tekee. Siivotakki voi just sillo ku ite haluaa. Ja pärjäänhä mie muutekii, ku osaan kyllä ruuan laitot, leipomiset, siivoomiset, pyykinpesut yms. hommat iha itekki. Emmie sitä varten ainakaa ketään toista tarvitse. Lapset on tän illan äitinsä luona ja miulla on ihan omaa aikaa. Pyykkikoneen vois viel laittaa pyörimää ja sit vaan olla ja katella telkkaria. Jospa sitä palkitsis ittensä vaikka yhdellä olusella, oon mie sen ansainnu!

Huomisestakin on tulossa ihan mukava päivä. Aamusta lähden vähän kaupungille kiertelemään ja ostamaan muutaman tavaran mitä tarvitsen. Tarkotus ois käydä niitä sängyn patjojaki katselemassa, josko ne jo kohta sais hommattua... Toisaalta miusta tuolla sohvallaki on iha hyvä nukkua, mut kehtuuttaa välillä noita petivaatteita koko ajan myllätä ees taas. Tulipas tilattua uusia petivaatteitakin, ku sopivasti kohdalle sattui. Mukavaa viikonloppua kaikille, ketkä tätä blogia sattuu lukemaan:)

Edelleen ahdistaa tuleva isänpäivä.

Tulipahan sit sairastettua kunnon vatsatauti välillä. Jollain uskomattomalla tuurilla näyttäs siltä, et lapset säästy taudilta. Tai siltä se ainaki vielä vaikuttaa(koputtaa puuta).

Tänään onki sitte ollu muute vähä kehnompi päivä, näitten kaikenmaailman ajatusten kanssa. Tuo tuleva isänpäivä ahdistaa kyl ihan perkeleesti. Tai siis lähinnä se, et porukka ei ole enää sama mitä se on muutamana vuonna ollut. Ja mitä enemmi asiaa omassa päässä miettii, ni sitä surullisemmaks mieli tulee. Vaikka kui yrittäs, ni ei vaan osaa olla miettimättä. Mie oon yrittäny miettii, et mitä sitä vois lasten kanssa touhuta. Ei kai sitä mitää sen kummempaa, kunhan vaan vietetään aikaa yhdessä. Meinasin sen verran panostaa ruokapuoleen, että ajattelin laittaa karjalanpaistia. Ompahan jotain vaihtelua noihin perusruokiin mitä tulee yleensä tehtyä. Nää natiaiset on sen verta pieniä vielä, et varmaan joku vuosi menee, enne ku voi oottaa kahveja sänkyyn. Enkä mie nyt oikeestaan kyllä muuta tarvitsekkaan, kunhan vaan saan olla lasten kanssa yhdessä.

Tulipahan tänään katsottua huvikseen tuota suomi24 deittihakuakin, ku empä oo enne deitti-ilmotuksiin tutustunukkaan. Eipä sieltäkään kyl mitään kiinnostavaa eteen tullukkaa, mut koha kattelin. Baareissa ei tule käytyä ku ihan aniharvoin, ni sellasissa paikoissa en kyllä tuu koskaan kehenkään törmäävän. Mie voin saunakaljan tai pari ottaa ihan kotonakin. Jaksohan sitä joskus sillo just täysikäsenä sen pari vuotta noissa kuppiloissa juosta, mut kyl se kiinnostus laantu sit aika nopeesti. Mie oon muutekii varmaa vähä erilainen, ku ei kiinnosta mitkää yhdenillan jutut. Vaikka sitä vähän skeptisesti tällä hetkellä kaikkeen tulee suhtauduttuakin, ni kylhä sitä jossain alitajunnassa toivoo, et ois joku kenen kanssa vois arjen jakaa.

Lapsetki kävi taas niin kiltisti nukkumaan, et miullahan jäi täs vielä ruhtinaallisesti aikaa olla ja ihmetellä. Sitähän voiski yrittää vaik heittää aivot hetkeks narikkaan ja kattoo vaik joku leffa pitkästä aikaa, ku pakkasessa ois jätskiäkin:)

Erilainen päivä, tosin ei paras mahdollinen.

Voihan kissanhäntä! Tää päivä onki sit menny kotona, potien vatsatautia. Aamuyöstä tuli neljän aikaan juostua ensimmäisen kerran vessaan ja siitä se hauskuus sitte alkoki. Urheasti kuitenkin selvisin aamusta ja sain toisen tenavan päiväkotiin ja toisen takaisin äitinsä luokse. Pitihän sitä sit jääräpäisyyttään töihinki ittensä kammeta, mut puolenpäivän maissa oli pakko luovuttaa ja tulla kotiin potemaan. Tulipa tuossa sitten ihmeteltyä parin tunnin unetkin kesken päivää ja sehän oli ihan luksusta! Luksusta siinä mielessä, et saa olla ihan yksin ja omassa rauhassa potemassa.

Tänään onki sitten tullu mietittyä omaa jääräpäisyyttä. Mite hitossa miusta on tullu tälläne jäärä!
Mie tarkotan tätä ihan monessakin suhteessa, mie oon jäärä. Hitto ko sitä jotain päättää, ni eihän sitä osaa antaa periksi, sehän on luovuttamista! Tai niinhä mie sen omassa päässä käännän... Monessa kohtaa vois kaikki olla paljo helpompaa, ku osais välillä luovuttaa. Sit taas toisaalta mie oon myös monessakin asiassa sellanen ihme pohtija. Kaikki asiat pitäs osata aina ajatella järjellä ja niin monesta näkökulmasta katsottuna. Eiks joskus vois vaa uskaltaa antaa asioiden mennä omalla painollaan? Tässähän onkin sellanen kohta, missä tää mies tarvitsee henkistä kasvua. Toisaalta mie myös innostun monestakin asiasta ihan yhtäkkiä, niiku vaikka tää blogi. Täähän alkaa jo tuntua omalta jutulta. Tää on niiku sellanen hyvä ystävä kenelle voi kertoa ihan kaikesta, mikä mieltä painaa. Sit samalla kuitenkin tajuaa, et täällä käy ihan oikeita ihmisiä lukemassa miun tuntoja ja ajatuksia.

Jossain kohtaa sitä tulee toisinaan mietittyä, et voiks miut tunnistaa täältä? Toisaalta ihan se ja sama, mut kyl sitä tulee mietittyy mitä muut ajattelee? Vaik mitäpä sekään haittaa! Mie oon mie ja piste!
Ei miun tartte kenellekään esittää mitään mitä mie en ole. Joteki jos miettii omia miespuolisia tuttavia tai kavereita, ni emmie kyl pysty kuvittelemaan kovinkaan monen kohdalle blogin kirjoittamista. Tää on kuiteki sellane juttu mitä mie tartteen nyt.

No tää on nyt ollu tällänen päivä ja huomisesta ei voi tietää. Toivotaan, että aamuksi tervehtyy työkykyiseksi ja saan sit taas töiden jälkeen hakee tenavat tänne miun luo. Onhan tää meidän lastenhoitojärjestely vähän erilainen, mut toimii se ainakin toistaiseksi. Emmie pystys olemaan näkemättä lapsia vaikka viikkoon tai kahteen. Ne on kuiteki tällä hetkellä ainoa syy, miksi jaksaa jatkaa elämää eteenpäin. Mie rakastan kyllä niitä kahta natiaista, ihan koko sydämmestäni! iskän pienet kultakimpaleet!

Erikoisia unia ja isänpäivä ahdistusta

Viime yönä tuli taas nähtyä niin kummallisia unia, ettei oo tottakaan. Harvemmin sitä muistaa unia edes nähneen, mut viimeöinen jäi kyllä mieleen kaikessa tuskaisuudessaan. Töissä sitten pistikin kalenterista silmään tuleva sunnuntai. ISÄNPÄIVÄ! Piru mikä ahdistus siitäkin iski. Eipä oo enää sekään päivä entisensä enää. Toisaalta tästä isänpäivästä alkaakin sitten uusien juttujen kehittely, uudet rutiinit jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua. Lapset on vielä sen verran pieniä, et eipä ne tuosta päivästä sen kummemmin mitään ymmärrä. Jotain kivaa yhteistähän se pitäis yrittää kehitellä, mut mitä? No onhan tässä muutama päivä aikaa miettiä.

Onneksi oli töissä tänään suht aktiivinen päivä, ni sai välillä keskitettyä ajatuksia muuallekin. Meil on erittäin pien työporukka, mut sitäkin parempi. Miulla on ihan mielettömät työkaverit! En tiiä jos en tuolla työpaikassa olisi, miten oisin pahimmassa kohtaa jaksanut käydä töissä. Mie saan tosi paljon voimaa tuosta mein hullunhauskasta sakista. Ei varmasti ole joka paikassa samanlaista pomoa, mitä miulla on! Samalla tätä kirjoittaessa tajuan, et on miulla sentään jotain. Kaksi pientä kultakimpaletta ja työpaikka, huonomminkin voisi olla!

Hain myös kultakimpaleet töiden jälkeen taas tänne miun seuraks. Tuo vanhempi varsinkin on sellainen kälättäjä, et ei voi mitenkään pidätellä välillä naurua :) Aamut vaan on pikkasen kiireisiä sillo ku lapset on täällä ja pitää aamulla mennä töihin. Nuorempi menee äitinsä luokse ja vanhempi päiväkotiin. Mut voisko aamu paremmi alkaa ku näkee omat lapset heti herättyään? Tähän tiedän vastauksen, ei voi :) Tai no, rakastava puoliso vielä kainaloon! No se nyt ei tällä hetkellä ole mahdollista, mut ehkä mieki vielä joskus löydän jonkun. Tai löytäminen on väärä sana. Jostain se tupsahtaa eteen jos on tupsahtaakseen :)

Eiköhän se ole tää päivä suunnilleen taputeltu kasaan kun lapsetkin nukkuu, ni jospa sitä keittelis iltakahvit ja rauhottus telkkaria katsellen itsekin pikkuhiljaa. Olipas muuten mukava huomata, et joku on löytänyt blogiini :) Toisaalta jos jostakin tuntuu siltä, että haluaisi vaikka sähköpostin kautta jutella enemmänkin niin pyytämällä saa osoitteen.

Karmako se siellä?

Lapset palkitsivat ja nukkuivat kiltisti yli kahdeksaan aamulla. Itsestäkin tuntui pitkästä aikaa olo pikkusen virkeämmälle. Aamu alkoi ihan perinteisesti ja aamupuuroa odotellessa tenavat nakersivat suolatikkuja ja katselivat piirrettyjä. Vanhemman lapsen mielenkiinto tosin siirtyi melko nopeasti legoihin. Se tykkää rakenneella legoista milloin isin kotia ja milloin äidin kotia. Syntyypä niistä joskus mummonkin koti. Vanhempi ilmoitti jo heti aamupalalla, että haluaa äidin luo leikkimään. Samanaikaisesti tuli tekstiviesti ex puolisolta, jossa kertoi yhden kissoistamme nukkuneen yön aikana pois. Jostain syystä tämä uutinen ei aiheuttanut minkäänlaista surua, vaikka kissa olikin jo vuonna 2001 meille ostettu. Tuli harrastettua ennen lapsia pienimuotoista rotukissan kasvatusta ja kissanäyttelyissä kiertelyä, ihan ulkomaita myöden. Kaikki kissat muuttivat eromme jälkeen ex puolison luokse (6kpl) koska tuntui siltä, ettei kissalaumaa haluttu hajoittaa.

Tässä kohtaa muistin eilisen blogikirjoituksen karmasta ja tässä kohtaa pieni piru nosti päätäni sisälläni. "siitäs sait, ajattelin". Kissat ovat olleet aina ex puolisolleni tosi tärkeitä, kuin karvaisia pieniä lapsia. Toki mie oon itekki aina kissoista tykänny ja luopuminen on aina ollu vaikeeta. Tässä kohtaa jotenkin vaan omassa vitutuksessa on ihan tarpeeksi, ni eipä sellain hetkauttanut tämä uutinen miuta.

Lapset vein tosiaan jo puolenpäivän maissa äidilleen ja vanhempi poika sanoikin, että tulee taas huomenna isin luokse. Saimpa sitten ainakin pyykit pestyä ja muutenkin siivottua kämppää. Tosin onhan täällä vieläkin tavarakasoja mitkä hakee omaa paikkaa... Ihan kivaa on yksinkin viettää pikkasen vapaapäivää, vaikka eihän miulla mitään ihmeellistä olekkaan. Tuli käytyä kaupungin keskustassa mummoa moikkaamassa ja mietinkin jos samalla ois käyny jyskistä patjoja ostamassa sänkyyn. Ajelinkin kaupungin läpi kohti jyskiä, mut sit tulikin sellainen olo et ei huvittanu sinne mennä...Niiku montaa kertaa jo aiemminkin. Jatkampa sitten nukkumista sohvalla, mut pistetään nyt tavotteeks vaik joulu mihin mennessä nuo patjat voisi hommata. Jokunen mattokin pitäisi vielä ostaa, mut eipä nyt huvita sekään. Tää on iha hölmöö et onki yhtäkkiä ite vastuussa jostai kämpän sisustamisesta. Mie oon aina jättäny sen homman ex puolisoni hoitoon, ku en sitä yhtä luontevasti tunnu hallitsevan. Kai tääki luukku joskus rupee tuntuu kodilta, kunhan nyt saa sisustusta vähän laitettua.

Nytki miulla ois hyvää aikaa järjestellä ja laitella tavaroita paikalleen, kuha vaan sais itteesä niskasta kii. Miks miuta ei huvita mikään? Kai mie oon jollai tavalla aika maissa koko ihminen. Mut eihä miun tarttee esittää mitään, eihän? Kai mie saan tuntee surua ja pettymystä, vaikka oonkin mies? Taidampa sitten vaan jatkaa tätä iltaa vaikka lueskelemalla erilaisia blogeja. No tätähän tää elämä on tällähetkellä, mut toivottavasti joskus jotain muutakin.

Mielenkiinnolla edelleen odottelen ensimmäisiä kommenteja blogiini, ku lukijoita ainakin näyttää joitain kymmeniä olevan. Vaikka mitähän kommentteja oikein odotan? No, en tiedä.

Iloa ja vihaa.

Tänään oli tarkotus tehdä lapsien kanssa retki metsään, mutta koko päivän kestänyt sade pilasi sen suunnitelman. Kaikista tärkein on kuitenkin se, että saa olla omien rakkaitten lasten kanssa. Ollaan sitten touhuttu täällä kotona kaikenlaista kivaa, mitä lapset nyt on halunneetkaan sitten touhuta. On tehty ruokaa pitkän kaavan mukaan ja leivottu pullaa. Käytiin myös siskon luona leikkimässä serkkujen kanssa, ettei ihan koko päivä olisi mennyt sisällä kotona ollessa. Kaiken kaikkiaan on ollut mukava päivä lasten kanssa ja niiden ilo on kyllä ollut ihan käsinkosketeltavaa. Tulee lämmin olo sisälle, kun näkee ja tuntee, että lapset viihtyvät isänsä kanssa <3

On tähän iltaan kyllä sitten mahtunut tätä eropuolen tunteiden myrskyäkin. Tosin lapsilta sen salaan parhaan kykyni mukaan, koska eihän tämä heidän vikansa ole. Tulipa sitten puolivahingossa mainittua äidillekin, että ex puolisolla on uusi mies. Oishan tuon tiedon ehkä voinut vielä pitää omana tietonaan, koska sellainen mahdollisuus on, että se rupeaa puuttumaan asioihin. Toisaalta ihan hyvä, että edes joku tietää. Olen muutenkin pyrkinyt siihen, etten ainakaan toistaiseksi edes sukulaisilleni puhu tästä erosta ja sen syistä. Toisaalta taas, eipä miulla ketään luottoihmistäkään ole kelle asioista voisin puhua. Sen takia tätä blogihommaakin rupesin toteuttamaan.

Tällä hetkellä vihantunteet ex puolisoa kohtaan on vahvat. Toisaalta mie uskon ite karmaan ja et jokainen saa ansionsa mukaan. Vanha sanonta "niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" on ainoana lohtuna tällä hetkellä. En tiedä onko tällaiset ajatukset hieman katkeran lapsellisia, mut kyl mie toivon, et ex puolisokin tulee vielä saamaan kynsilleen. Asiat voi kuitenkin hoitaa monella tapaa, ni onko ne pakko tehdä niin, että ne loukkaavat toista ihmistä mahdollisimman paljon?

Tänää on tullu mietittyä myös sitä, että löydänkö mie vielä uuden ihmisen rinnalleni? Pystynkö enää luottamaan täysillä toiseen ihmiseen? Tiedän ettei asia ole vielä ajankohtainen, mutta ehkä joskus. Onko täällä pallolla vielä sellaista ihmistä, jonka kanssa voi kokea rakkautta? Sellaista ihmistä jonka kanssa elää ja vanheta yhdessä? Haikeita mietteitä, mut näin se vaan on.

Työviikon lopetus

Se oliski sitte parin päivän verran töistä huilia. Kävin hakemassa lapset viikonlopuksi itseni iloksi, ettei tartteis koko ajan mietiskellä kaikkee paskaa. Joka kerta vaan joutuu näkemään entisen vaimon, ni sekään tunne ei mikään kauheen mukava oo.

Saas nähä mitä huominen sää tuo tulleessaan. Nää lapset on nii erähenkisiä, et tykkäävät samoilla metsissä. Jos nyt ei vettä tule taivaan täydeltä, ni lähdetäänkin pitkästä aikaa jonnekkin samoilemaan.
Suunnittelin huomiseks myös leipomista, saas nähä mitä siitä tulee :)

Tunteiden sekamelskaa

Tänää on taas ollu oikein tunteiden sekamelska päivä. Kiusasimpa taas itteäni ja menin sitten tekstiviestillä kyselemään, et mite helvetissä ihmine mihin on luottanu ku peruskallioon voi tehdä toiselle näin? Miksi pitää vuosikaudet valehdella ja esittää jotain mikä ei ole totta? Jotenkin vaan vastaus, että hän on ollut pelkuri ei lohduta tippaakaan. Toisaalta taas tuntuu, ettei mikään voi lohduttaa. Minkä takia toinen ei ollut valmis millään tavalla edes yrittää pelastaa suhdetta?

Kysyin joku aika takaperin, että jos kerta on vuosikaudet ollut onneton niin miksi piti ylipäätänsä tehdä sitten lapsia? Vastaus: Tuntui, että niin kuuluu tehdä. Tää vastaus pyörii mielessä uudestaan ja uudestaan. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta ja tällä hetkellä lapset onki ainoo asia minkä takia sitä edes yrittää sätkiä eteenpäin. En tiedä olisko tää kaikki helpompaa, jos lapsia ei olis.

Olen usein yrittänyt miettiä syitä eroon. Olisinko kenties voinu tehä jotain toisin, paremmin? En vaan tunnu löytävän vastausta siihen. Kaikkeni olen aina perheeni eteen tehnyt. Oon jättäny omat harrastukset sivummalle, että pystyin olemaan enemmän perheen kanssa. Ylipäätänsä kaiken vapaa-ajan mikä on töiden jälkeen jäänyt olen omistanut perheelleni. Eipä tuntunut riittävän. No edelleen kaiken ajan töiden ulkopuolella pyrin viettämään lasteni kanssa, jotta edes ne tuntisivat iskän välittävän.

Vielä olis jonkun verran tätä nykyistä kotiakin laitettava, mut ei tunnu nyt mielenkiinto riittävän siihen. Kai sitä joskus inspiroituu siihenki. Ylipäätänsä on sellanen olo, et mie oon hukassa. Mikään ei tunnu kiinnostavan eikä huvittavan, mut varmaan se kuuluu tähän eroprosessiin. Saas nähä mitä huominen tuo tullessan...