Iloa ja vihaa.

Tänään oli tarkotus tehdä lapsien kanssa retki metsään, mutta koko päivän kestänyt sade pilasi sen suunnitelman. Kaikista tärkein on kuitenkin se, että saa olla omien rakkaitten lasten kanssa. Ollaan sitten touhuttu täällä kotona kaikenlaista kivaa, mitä lapset nyt on halunneetkaan sitten touhuta. On tehty ruokaa pitkän kaavan mukaan ja leivottu pullaa. Käytiin myös siskon luona leikkimässä serkkujen kanssa, ettei ihan koko päivä olisi mennyt sisällä kotona ollessa. Kaiken kaikkiaan on ollut mukava päivä lasten kanssa ja niiden ilo on kyllä ollut ihan käsinkosketeltavaa. Tulee lämmin olo sisälle, kun näkee ja tuntee, että lapset viihtyvät isänsä kanssa <3

On tähän iltaan kyllä sitten mahtunut tätä eropuolen tunteiden myrskyäkin. Tosin lapsilta sen salaan parhaan kykyni mukaan, koska eihän tämä heidän vikansa ole. Tulipa sitten puolivahingossa mainittua äidillekin, että ex puolisolla on uusi mies. Oishan tuon tiedon ehkä voinut vielä pitää omana tietonaan, koska sellainen mahdollisuus on, että se rupeaa puuttumaan asioihin. Toisaalta ihan hyvä, että edes joku tietää. Olen muutenkin pyrkinyt siihen, etten ainakaan toistaiseksi edes sukulaisilleni puhu tästä erosta ja sen syistä. Toisaalta taas, eipä miulla ketään luottoihmistäkään ole kelle asioista voisin puhua. Sen takia tätä blogihommaakin rupesin toteuttamaan.

Tällä hetkellä vihantunteet ex puolisoa kohtaan on vahvat. Toisaalta mie uskon ite karmaan ja et jokainen saa ansionsa mukaan. Vanha sanonta "niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" on ainoana lohtuna tällä hetkellä. En tiedä onko tällaiset ajatukset hieman katkeran lapsellisia, mut kyl mie toivon, et ex puolisokin tulee vielä saamaan kynsilleen. Asiat voi kuitenkin hoitaa monella tapaa, ni onko ne pakko tehdä niin, että ne loukkaavat toista ihmistä mahdollisimman paljon?

Tänää on tullu mietittyä myös sitä, että löydänkö mie vielä uuden ihmisen rinnalleni? Pystynkö enää luottamaan täysillä toiseen ihmiseen? Tiedän ettei asia ole vielä ajankohtainen, mutta ehkä joskus. Onko täällä pallolla vielä sellaista ihmistä, jonka kanssa voi kokea rakkautta? Sellaista ihmistä jonka kanssa elää ja vanheta yhdessä? Haikeita mietteitä, mut näin se vaan on.