Erilainen päivä, tosin ei paras mahdollinen.

Voihan kissanhäntä! Tää päivä onki sit menny kotona, potien vatsatautia. Aamuyöstä tuli neljän aikaan juostua ensimmäisen kerran vessaan ja siitä se hauskuus sitte alkoki. Urheasti kuitenkin selvisin aamusta ja sain toisen tenavan päiväkotiin ja toisen takaisin äitinsä luokse. Pitihän sitä sit jääräpäisyyttään töihinki ittensä kammeta, mut puolenpäivän maissa oli pakko luovuttaa ja tulla kotiin potemaan. Tulipa tuossa sitten ihmeteltyä parin tunnin unetkin kesken päivää ja sehän oli ihan luksusta! Luksusta siinä mielessä, et saa olla ihan yksin ja omassa rauhassa potemassa.

Tänään onki sitten tullu mietittyä omaa jääräpäisyyttä. Mite hitossa miusta on tullu tälläne jäärä!
Mie tarkotan tätä ihan monessakin suhteessa, mie oon jäärä. Hitto ko sitä jotain päättää, ni eihän sitä osaa antaa periksi, sehän on luovuttamista! Tai niinhä mie sen omassa päässä käännän... Monessa kohtaa vois kaikki olla paljo helpompaa, ku osais välillä luovuttaa. Sit taas toisaalta mie oon myös monessakin asiassa sellanen ihme pohtija. Kaikki asiat pitäs osata aina ajatella järjellä ja niin monesta näkökulmasta katsottuna. Eiks joskus vois vaa uskaltaa antaa asioiden mennä omalla painollaan? Tässähän onkin sellanen kohta, missä tää mies tarvitsee henkistä kasvua. Toisaalta mie myös innostun monestakin asiasta ihan yhtäkkiä, niiku vaikka tää blogi. Täähän alkaa jo tuntua omalta jutulta. Tää on niiku sellanen hyvä ystävä kenelle voi kertoa ihan kaikesta, mikä mieltä painaa. Sit samalla kuitenkin tajuaa, et täällä käy ihan oikeita ihmisiä lukemassa miun tuntoja ja ajatuksia.

Jossain kohtaa sitä tulee toisinaan mietittyä, et voiks miut tunnistaa täältä? Toisaalta ihan se ja sama, mut kyl sitä tulee mietittyy mitä muut ajattelee? Vaik mitäpä sekään haittaa! Mie oon mie ja piste!
Ei miun tartte kenellekään esittää mitään mitä mie en ole. Joteki jos miettii omia miespuolisia tuttavia tai kavereita, ni emmie kyl pysty kuvittelemaan kovinkaan monen kohdalle blogin kirjoittamista. Tää on kuiteki sellane juttu mitä mie tartteen nyt.

No tää on nyt ollu tällänen päivä ja huomisesta ei voi tietää. Toivotaan, että aamuksi tervehtyy työkykyiseksi ja saan sit taas töiden jälkeen hakee tenavat tänne miun luo. Onhan tää meidän lastenhoitojärjestely vähän erilainen, mut toimii se ainakin toistaiseksi. Emmie pystys olemaan näkemättä lapsia vaikka viikkoon tai kahteen. Ne on kuiteki tällä hetkellä ainoa syy, miksi jaksaa jatkaa elämää eteenpäin. Mie rakastan kyllä niitä kahta natiaista, ihan koko sydämmestäni! iskän pienet kultakimpaleet!